Tuntuu, että alkuvuoden aikana ajatukset olleet vähän muualla kuin tokotreenaamisessa. Joskus vaan on näin, että elämässä muut asiat asettuvat etualalle ja vähemmän elintärkeät jäävät taustalle. Kotiharjoittelut ovat jääneet olemattomiksi, mutta ollaanhan me Lukan kanssa käyty PC:llä Marian koulutuksissa maanantaisin. 

Painopistealueet ovat olleet luoksetulon pysäytyksissä ja tunnistusnoudossa. Luoksetulon pysäyksissä uusi strategia koskee minua eli  pidän katseen noin 2 m ennen kartiota olevassa maton viivassa. Eli tarkoitus on, että koirakin tietää kartion merkitsevän pysäytystä. Lukalla ei juuri ole ollut ennakointia. Takapalkalle vapautus, kun liike pysähtynyt. 

Tunnistusnoudossa palataan kerta toisensa alkuun eli oman löytämiseen piilosta. Viretila Lukalla liian korkealla ja nappaa suuhunsa vääriä kapuloita, jos niitä oman lisäksi. Nyt Maria kehoitti tekemään kotiin levyn, johon kapulat naulattu. Siten koira ei kertakaikkiaan saa niitä irti. Valitettavasti tuota lautaa en ole vielä saanut aikaseksi... Mujusen kirjaakin olen vähän tutkaillut ja siinä neuvotaan ottamaan heti alusta pitkä matka (10 m voittajassa?) ja viemään/heittämään oma pelkästään ja vähitellen lisäämään muita. Matkan lisäyshän on ollut Lukalle vaikeata. 

'Nyt hiihtolomaviikolla on tauko. Tänään on suunnitteilla mennä treenaamaan Kirsin kanssa koulun kentälle. Otettaan rallitokoa, mutta voisin käytää avustajaa myös Lukan kanssa treenatessa. 

Jonkinlainen köhäkin on tulossa tynkähiihtolomani vaivaksi. Toivotaan, ettei tästä pahene...